Frankly, My Dear, I Don't Give a Damn

Installaatio: pöytä, nojatuoli, matto, valaistus ja valokuva-albumi; 2013

Huoneessa on kodin elementtejä: matto, pöytä, nojatuoli ja jalkalamppu. Niitä ympäröi sini-vihreä valaistus, joka erottaa ne ympäristöstään. Lamppu valaisee pöydällä olevaa valokuva-albumia. Sen sivuilla on kuvia, joita olen poiminut omista arkistoistani. En ole ottanut niitä mitään tiettyä tarkoitusta varten vaan olen kuvannut huvikseni tai tallentaakseni tapahtumia. Kuviin on yhdistetty tekstejä, jotka ovat lainauksia elokuvista ja sarjoista. Lapsena ja nuorena ne voivat muokata maailmankuvaa, mielipiteitä siitä, mikä on tavoittelemisen arvoista, mitä kuuluu hyvään elämään tai hienoihin hetkiin. Nuorena voi ajatella että tuollaista elämä oikeasti on, että se menee kuin elokuvissa.

Valokuva-albumissa halusin yhdistää nämä kaksi asiaa: omat valokuvani, siis oman todellisuuteni ja elokuvissa muodostuneen maailman. Valokuvat, jotka irrottavat hetken ajasta, eivät välttämättä kerro totuutta. Se on valokuvan luonne. Halusin käyttää niitä, koska ne kuitenkin ovat omiani, ja siten kertovat asioista, jotka ovat minua ympäröineet. En halunnut kirjoittaa sitaatteja itse, sillä tiedän kuvien taustat. Päätin pyytää muita avuksi. Olin silloin ohjaamassa Tuulta purjeisiin -hankkeen nuorille valokuvaustyöpajaa. He valitsivat tulostamistani kuvista mieleisensä ja kirjoittivat tekstit. Jotkut miettivät ensin sitaattia ja valitsivat siihen sopivan kuvan. En voi tarkkaan tietää, minkälaiset mielleyhtymät ovat olleet kirjoittajien päässä. Kokonaisuudesta tuli kiinnostava yhdistelmä todellisuutta ja kuviteltua.

///

Installation: table, easy chair, carpet, lighting, photo album; 2013

Elements of home are placed in a room: a carpet, a table, an easy chair and a lamp. They are surrounded by green-blue lighting that separates them from their surroundings. The lamp illuminates a photo album. The album contains pictures I have picked from my archives. I have not taken them for any particular purpose. Instead, I have been photographing for fun or to record events. The images are accompanied by texts chosed from movies and tv shows. As a child or a teenager, they have the power to shape one’s worldview – what one holds worth aiming at, what one considers a good life or a fine moment. When one is young, one may think that that is how life really is, like in the movies.

In the photo album I wanted to conflate these two things: my own photographs, i.e. my own reality, and the world formed by films. Photos, which detach a moment from time, do not necessarily tell the truth. It is the nature of photograph. I did want to use them, though, because they are mine and, thus, tell about things that have surrounded me. I did not want to write the quotes by myself as I know the backstories of the images. I decided to ask others to help me. At the time, I was running a photography workshop for teenagers and young adults. They picked the ones they liked and wrote the captions. Some thought about their text first and chose an image that fitted it. I cannot know for sure what associations the writers were thinking about. The result is an interesting combination of reality and imagination.