Suomi on muuttajien maa

Lähes miljoona suomalaista muuttaa vuosittain maan sisällä. Suomesta on muutettu runsaasti ulkomaille paremman elämän toivossa. Suomi on alueellisen ja ammatillisen liikkuvuuden kärkimaita maailmassa.

Tältä pohjalta lähtee performanssiryhmä "Perhosmarssi" tekemään esitystään muuttamisesta lauantaina 4. kesäkuuta Porin rautatieasemalla. Esitys alkaa klo 13.30 asemalla ja sinne saapuvassa junassa.

Ryhmän jäsenet kuvaavat omalta kokemuspohjaltaan suomalaista rakennemuutosta ja muuttoliikettä. Esillä on tyypillisiä tarinoita suomalaisista muutosten myllerryksessä. Rekvisiittaa on paikalla pitkospuista skype-vempaimiin.

Perhosmarssi on kuvataiteilija Anne Roinisen aloittama yhteisötaideprojekti. Ryhmän seitsemän jäsentä ovat kahden vuoden ajan esiintyneet kantaaottavilla performansseillaan tuoden esiin oman ikäpolvensa ja erityisesti vanhusten asioita. Esiintyjät ovat yli 61-vuotiaita.

Esityksestä kootaan myös ääni- ja kuvatallenteita. Esityksen palasia tuodaan Poriginal- galleriaan, jossa avautuu Taiken esitystaiteelle omistettu näyttely samana päivänä. Osia performanssista on siis koettavissa tässä näyttelyssä vielä 28.6. saakka.

Tervetuloa mukaan suomalaisten muuttoihin ja muutoksiin!

Faktoja aiheeseen liittyen:

  • Lähes miljoona suomalaista vaihtaa asuinpaikkaa vuoden aikana. Muuttamisen syynä ovat työ, opiskelu ja asunnon vaihtaminen. Valtaosa muuttajista on nuoria.
  • Nykyinen pakolaisvirta on pientä suomalaisen muuttoliikkeen historiassa.
  • Elinkeinorakenne on Suomessa muuttunut nopeammin kuin muissa pohjoismaissa ja on ollut Japanin kanssa maailman huippua.
  • Maa- ja metsätaloudesta on siirrytty teollisuuden kautta palveluluihin. Suomi on kaupungistunut lyhyessä ajassa ja on nyt muun Euroopan tasolla. Kolme neljäsosaa väestöstä asuu taajamissa.
  • Ulkomaille muuttaminen eli siirtolaisuus on ollut suurta. Noin miljoona suomalaista on siirtynyt etsimään parempaa toimeentuloa ulkomailta. Ruotsi, Pohjois- Amerikka ja Australia ovat houkuttaneet suomalaisia. Ruotsiin siirtyi muutaman vuoden aikana n 200 000 suomalaista.
  • Neljäsataatuhatta siirtolaista Karjalasta ja muilta luovutetuilta alueilta siirtyi toisen maailmansodan jälkeen Suomeen. Määrä oli 10 % maan väkiluvusta. Sodan aikana 70 000 lasta lähetettiin Ruotsiin.
  • Viime vuosina siirtolaisia on tullut maahan 10 000 - 20 000 enemmän kuin täältä on lähtenyt ulkomaille. Muuttovoitto on väkilukuaan kasvattavien kuntien ehdoton edellytys.
  • Suomi on alueellisen ja ammatillisen liikkuvuuden kärkimaita maailmassa. Koonnut 15.5.2016 Kalevi Lipponen

Lisätietoa Perhosmarssista:

http://www.anneroininen.com/albums/perhosmarssi/

Tekniikka Corner

Launtaina 21.5.2016 Porissa on jälleen Viikkarin kyläjuhla. Katso koko ohjelma täältä: http://viikkarinkylajuhla.com/ Juhlista löytää myös performanssini ennen kello kahta jostain päin Sibeliuksen puistoa. Alla tekstiä esityksestä. Tervetuloa moikkaamaan!

ps. Kahdelta puistossa soittaa yllätysvieras. Se on bändi, jossa eräs perheenjäseneni soittaa haitaria. Enempää en voi paljastaa. Kannaa mennä kuulemaan!

Performanssin keskiössä on ihmisten välinen viestintä, leikki ja suhde tekniikkaan. Siinä jutellaan kännyköistä.

Eräänlaisena paikan muotona teoksessa on mobiiliverkko, joka viestintäkeinona luo uusia kohtaamispaikkoja - nykyajan toreja, joissa kuulee toisten juorut, kuulumiset ja mielipiteet. Kyseessä on osallistava performanssi, joka voi tapahtuu puistossa. Sen muoto on liittymäkauppiaille tyypillinen pystypöytä, jonka vierellä on roll-up, jossa on Cornerille suunniteltu logo. Ilme on harkittu ja luottamusta herättävä. Sen visuaalinen puoli on laina kaupalliselta kentältä, mutta sisältö luotaa toisenlaista näkökulmaa kaikkialla näkyvään myyntituotteeseen. Mieleen hiipii myös Nokia-Suomi, sen nousu ja lasku, teknologian merkitys, sekä kauppamiehen tarpeen luominen - nykyään kaikki tarvitsevat kännykkää, vaikka "ennen pärjättiin ilman".

Idea siihen syntyi, kun eräällä kahvitauolla työpaikallani huomasin, että oltiin jostain syystä syvennytty tutkimaan omia ja muiden kännyköitä. Tajusin, että oikeastaan kaikki esittelevät mielellään omaa puhelintaan, pitivät siitä tai eivät. Aikuisten tavassa esitellä niitä oli jotain samaa, kuin lapsilla, kun he esittelevät omia lelujaan. Mukana voi olla ripaus ylpeyttä ja innostusta tai ärtymystä ja turhautumista.

Teos antaa ihmisille mahdollisuuden esitellä oman puhelimensa. Keskustelun avulla siitä luodaan yhdessä hahmo, joka samalla avaa henkilön suhdetta laitteeseensa. Nuo laitteet ovat suurimman osan vuorokaudesta käden ulottuvilla, niiden kanssa jopa nukutaan. On teorioita, joiden mukaan ihmiset käyvät läpi romanttisen suhteen kaavan teknisten laitteiden, kuten puhelintensa kanssa: himo, hurma, häpeä, hylkääminen.

"Teknologisia laitteita valmistavat yritykset ovat hyvin tietoisia siitä, mitä me haluamme. Mainoksissa vempaimia kuvataan "seksikkäiksi". Olennaista on muun muassa tyylikäs muotoilu. Laitteista tulee ostotapahtuman jälkeen paitsi osa arkeamme, myös meitä itseämme. Ainakin mielikuvien tasolla".

-Koneenkin kanssa voi kokea kiihkeä romanssin, Venla Rossi, HS 16.08.2015

Hahmot luodaan vastaamalla kysymyksiin, kuten: Mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet? Jos se olisi henkilö, mikä sen nimi voisi olla? Onko se sittenkin eläin, eikä ihminen? Miksi se on olemassa? Mistä se tykkää, mistä ei ja miksi? Vastauksista koostetaan kullekin puhelimelle profiili, jolle etsitään sille sopiva kuva ympäristöstä - joko virtuaalisesta sellaisesta, tai oikeasta. Nämä tiedot voidaan koota nämä profiilit nettisivulle, joka on ensin vain teokseen osallistuneiden käytössä performanssin aikana, myöhemmin kaikkien nähtävillä.

Ne ova samalla eräänlaisia kirjekaveri- tai deitti-ilmoituksia, joiden perusteella niistä voi valita jonkun, jolle lähettää viestin. Ajatuksena on luoda leikki, jossa nämä hahmot viestivät keskenään kuin toisilleen tuntemattomat mielikuvituskaverit siten, että jokainen osallistuja lähettää ainakin yhden viestin. Mitkä terveiset haluaisit lähettää vaikkapa punaiselle, varttuneelle, hyvämuistiselle Oskarille, joka kaipaa latauksen vain hyvin harvoin?

Valotaideteos Hämeenlinnan uimahallissa torstaina 21.1.2016 klo 18–22

Kuvataiteilijat Anna Turunen ja Anne Roininen toteuttavat osallistavan valotaideteoksen Hämeenlinnan uimahalliin. Uimahallin allasosastot saavat yhdeksi illaksi värikkään tunnelmavalaistuksen, johon uimahallin asiakkaat ja käyttäjät ovat päässeet vaikuttamaan. Koe valoteos joko sisällä altaissa tai hallin ulkopuolella ikkunoiden kautta.

HYPPÄÄ PINKISTÄ, SUKELLA KELTAISEEN?

Taiteilijat kysyivät asiakkailta, minkä värisessä valaistuksessa hallissa halutaan uida yhtenä iltana. Asiakkaat valitsivat värivaihtoehdoista itselleen mieluisia värejä. Vastausten perusteella Turunen ja Roininen sommittelivat uimahallin allasosastojen värivalaistuksen. Myös hallin muiden tilojen värivalaisu on tehty käyttäjien valintojen pohjalta.

PULLOPOSTIA, VALO-INSTALLAATIOITA JA VALOA RANTEESEEN!

Uudenlaisen valaistuksen lisäksi altaiden aalloilla voi lukea kaupunkilaisten kirjoittamia pullopostiviestejä. Viestejä kerättiin uimahallin asiakkailta, koululaisilta ja kaupunkilaisilta. Hallissa on mahdollista nähdä myös asiakkaiden kanssa toteutettuja installaatioita. Hämeenlinnan uimahalli tarjoaa 200:lle ensimmäiselle asiakkaalle värivalotikun, jonka voi taivuttaa rannekkeeksi.

KIITOS teokseen osallistuneille ja yhteistyötahoille!

Tiedote: Kuulitko?

Tiedote

HKL:N JUHLAVUODEN VIIMEINEN TEOS TUO IHMISTEN OMAT TERVEHDYKSET METROASEMIEN KUULUTUKSIIN

Taidelinjan päättää taiteilija Anne Roinisen teos, jossa ihmiset eri puolilta Suomea tekivät oman kuulutuksensa omalla murteellaan tai kielellään

Helsingin 17 metroasemalla 21.12. alkaen kuultavissa oleva Kuulitko? -teos koostuu asemakuulutuksista kuudellatoista eri kielellä ja murteella. Nämä ovat Oulun, Ylihärmän, Kittilän, Porin ja Kuopion murteet, stadin slangi, venäjä, georgia, liettua, arabia, farsi, eesti, somali, turkki, inarinsaame ja romanikieli. Kuulutuksia voi kuulla 6.1. asti.

Roininen toivoo luovansa asemille paitsi yllätyksellisyyttä myös kotoisuutta ja tunnistettavuutta. Teoksen juuret ovat Roinisen omasa kokemuksessa Pietarin rautatieasemalla:

”Itse olin aikanaan puoli vuotta Siperiassa vaihdossa. En osannut kieltä ennakkoon ja kommunikointi oli jokapäiväistä taistelua. Kun olin matkalla takaisin kotiin, Pietarin asemalla tuli kuulutus suomeksi ja aloin itkeä, koska se oli niin hienoa, kun vihdoin tuli lause jonka ymmärsin. Sitä juuri toivon että joku kokee: kotoisia hetkiä.”

Roininen kertoo, että ihmiset ovat lähteneet mukaan innoissaan ja nähneet oman kuulutuksensa kanssa paljon vaivaa. Jokainen kuuluttajista on saanut miettiä millaisen tervehdyksen haluaisi asemalaiturilla lähettää. Murteiden puhujat ovat innostuneet käyttämään mahdollisimman erikoista sanastoa ja moni on halunnut kertoa jotakin kotipaikastaan. Roininen sanoo, että siinä suhteessa kuulutukset ovat myös tietynlaisia ”samaan aikaan toisaalla” -hetkiä, jotka vievät hetkeksi jonnekin muualle - vaikkapa Vuosaareen tai Kittilään. Nuorimmat kuuluttajat ovat lapsia, vanhin 70. Mukana on niin koululaisia kuin esimerkiksi metrojunankuljettajakin.

Teoksen koko nimi: Kuulitko? Duydun mu? Kas kuulsid? Pittääkö toestoo? Kuuliksie? Hunnehako? მომისმინეთ? Snaijaatsä? Ar tu girdėjai? Kuuliksä? آیا شنیدی؟ Miyaad maqashay? هل سمعت؟ Kuullih-uv? Kuuliǩ-a? ты слышал? Kuulikkonää? Kuuliks sää?

Teoksen äänitystekniikka: Janne Hast ja Porin videotuki

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt: Annika Niskanen, taiteilija-koordinaattori, Taidelinja, HKL puh. 0407498434

//

Press Release

THE FINAL ARTWORK AS PART OF HKL'S 70TH JUBILEE BRINGS PEOPLE'S OWN VOICES TO THE METRO STATION ANNOUNCEMENTS

Taidelinja, HKL's culture festival, ends with artist Anne Roininen's work Kuulitko? (‘Did you hear?’), consisting of station announcements in 16 different languages and dialects.

These include the Finnish dialects of Oulu, Ylihärmä, Pori, Kittilä and Helsinki, as well as the Russian, Georgian, Lithuanian, Arabic, Farsi, Estonian, Somali, Turkish, Inari Sámi and Romani languages. The announcements can be heard at Helsinki's metro stations from 21 December 2015 to 6 January 2016.

Roininen hopes to create something that is simultaneously unexpected, yet familiar and identifiable. The piece is based on Roininen's own experience at St. Petersburg's railway station:

‘I once spent six months as an exchange student in St Petersburg. I didn't know the language before I got there, and communication was an everyday challenge. On my way back home, I heard an announcement at St. Petersburg's station in Finnish, and it made me cry, because it was so wonderful to finally hear a sentence I could actually understand. This is what I'm hoping people will be able to experience here: familiar moments.’

Roininen says that people have been excited to join in this project and have put a lot of work into preparing their announcements. Each announcer has been free to choose what message they wish to send at the platform. The Finnish speakers have taken the opportunity to use the most peculiar vocabulary possible, specific to their dialects, and many have wanted to tell something about their home. Roininen says that in this respect, these announcements are like little moments of ‘meanwhile, somewhere else’ that take you briefly to another part of the country or the world. The youngest announcers are children, the oldest is 70. Among the participants are school children and, for example, a metro driver.

The full name of Roininen's piece: Kuulitko?Duydun mu? Kas kuulsid? Pittääkö toestoo? Kuuliksie? Hunnehako? მომისმინეთ? Snaijaatsä? Ar tu girdėjai? Kuuliksä? آیا شنیدی؟ Miyaad maqashay? هل سمعت؟ Kuullih-uv? ты слышал? Kuulikkonää? Kuuliks sää?

The sound engineering of the piece: Janne Hast and Aalto University / Porin videotuki

More information and interview requests: Annika Niskanen, artist coordinator, Taidelinja, HKL Tel. +358 40 749 8434