Photo: Laura Lohiaita
FI
Made in Kruunuvuorenranta, 26.09.2025 asti.
Muuttuva installaatio ikkunakontissa Öljysäiliö 468:n ja Ilonpuiston vieressä.
Vastaanotan paikallisilta asukkailta tarpeettomaksi käynyttä tavaraa 19.09.2025 asti joka viikko MA ja PE klo 13–16, KE klo 15–18.
Sommittelen ja rakentelen keräämistäni materiaaleista veistosten prototyyppejä. Lopulliset veistokset tulevat prosenttitaiteen hankintoina alueelle rakentuvaan kouluun. Teen ne suurennoksina, kestävistä materiaaleista. Niiden mukana kulkee tieto siitä, kenelle esine on kuulunut. Siten esinekoosteet voivat muodostua vaikka Kristiinan huivista, Elinan tennispallosta ja Edvinin kynttilänsammuttimesta.
*
Rakennan esinekoosteita kontissa Kruunuvuorenrannassa. Kerään niihin materiaalit kruunuvuorenrantalaisista kodeista. Ovatko ne silloin Made in Kruunuvuorenranta? Jos ostat jotain paikallisesta kaupasta, onko se kruunuvuorenrantalaista? Luulen, että jos hankit jotain italialaisesta pikkukylästä ja toit sen Suomeen, on se sinulle jotain, mikä oli made-in-italialainen pikkukylä. Siitäkin huolimatta, että vilkaisu tuotteen pohjaan osoittaisi, että se olisi Made in China.
Olin iloinen, että sain työskentelyäni varten kontin, sillä se symboloi itsessään globaalia tavarantuotantomarkkinaa. Niiden liikkuminen maailman merillä vauhditti tuota liikennettä. En haikaile aikoja, kun kaikki oli lähellä tehtyä, mutta olen silti hiukan hämilläni siitä, miten abstraktilta tavaran tuotantoketjut nykyisin tuntuvat, jos todella haluaisi selvittää jonkin raakamateriaalin hankintapaikan. Anonyymit, massatuotetut tavarat ympäröivät meitä ja siihen on totuttu osana kestämätöntä kulutuskulttuuria. En tällä teoksella halua syyllistää ihmisiä. Kiinnitän huomiota siihen tavaramereen, joka useimpien mielestä on täysin sietämätön, tai kuten eräs paikalla käynyt totesi: se on mielestä hyvin siedettyä, sillä sitä on meidän ympärillä niin paljon.
EN
Made in Kruunuvuorenranta
A changing installation in a windowed container next to Oil Silo 468 and Ilonpuisto Park, on view until 26 September 2025.
Visual artist Anne Roininen invites residents of Kruunuvuorenranta to bring in their unwanted objects until 19 September 2025 (Mon & Fri 1–4 pm, Wed 3–6 pm). In the container she assembles these items into prototypes for sculptures that will become permanent percent-for-art works in the new school of the area. The final pieces will be enlarged and realised in durable materials, each carrying the name of its former owner. Thus a composition might consist of Kristiina’s scarf, Elina’s tennis ball and Edvin’s candle snuffer.
*
Roininen reflects on whether objects collected from Kruunuvuorenranta homes can truly be considered Made in Kruunuvuorenranta. If you buy something from a local shop, does that make it local? She notes that an item bought in a small Italian village might feel “made in” that place, even if a glance at its label reveals it was actually Made in China.
Receiving a container for her work felt particularly fitting, as the container itself embodies global trade and the accelerated circulation of goods. While she does not long for a time when everything was produced nearby, she admits a certain unease at how abstract today’s production chains appear if one were to trace a raw material back to its source. Anonymous, mass-produced objects surround us as part of an unsustainable consumer culture—something we have largely grown used to. With this work, she does not wish to blame individuals but to draw attention to the sea of objects around us. As one visitor to the project noted: this overwhelming abundance can feel unbearable—yet at the same time, oddly bearable—because we are so accustomed to living in it.
18/08/2025
Made in Kruunuvuorenranta -teos on alkanut rakentua Öljysäiliö 468:n vieressä, kauniissa maisemissa!
Olen kontissani työskentelemässä syyskuun lopulle. Konttityöskentelyn lopputulemana muodostuu julkiset teokset paikalliseen kouluun. Paikan päällä muokkautuvan installaation - ja ehkä myös tulevien veistosten - materiaaleina ovat kuvassa näkyvät Hannun kalastusvehkeet, Islan skuutti ja Robben aurinkolasit ja kaikenlainen muu esineistö, jota olen paikallisilta asukkailta pyytänyt käyttööni. Toiveena oli, että he toisivat minulle mitä tahansa tarpeettomaksi käynyttä tavaraa.
22/07/2024
Anna-Stina Nykänen lähti reportaasissaan tutustumaan Mäntän kuvataideviikoille, missä minunkin teoksiani oli esillä. Kuvassa toimittaja on ihmettelemässä installaatiotani. Hih.
“Kesällä pitää mennä taidenäyttelyyn, vaikka väkisin. Toimittaja Anna-Stina Nykänen halusi tietää, mitä taiteesta jää käteen ja miksi osa ohittaa teokset pysähtymättä. Vastaukset yllättivät.”
Lue Helsingin Sanomien juttu:
https://www.hs.fi/feature/art-2000010515061.html
20/06/2024
Mäntän kuvataideviikoista mainintoja medioissa:
YLE uutiset 18.06.2024
https://areena.yle.fi/1-66614904
YLE “Tällaiseltä näyttää Mäntän kuvataideviikoilla”
https://areena.yle.fi/1-71171320
Kulttuuriykkönen, podcast 19.06.2024
https://areena.yle.fi/podcastit/1-71129660
Hirven papanoita ja kuormaliinoja: Mäntän kuvataideviikoilla ei kaihdeta outojakaan materiaaleja
https://yle.fi/a/74-20090229
“Kuollut lokki ja hirven papanat päätyivät taideteoksiin Mäntän kuvataideviikoilla. Tapahtuma on vastaisku Helsinki-keskeiselle kuvataiteelle.
Kuraattori Heli Ryhäsen ohjenuorana on toiminut se, että hän on valinnut kuvataideviikoille taiteilijoita ympäri Suomea.
– Meillä on Suomessa valtava määrä hienoja taiteilijoita, mutta valitettavasti usein käy niin, että samat taiteilijat pyörivät näyttelystä toiseen, jolloin iso osa jää näkymättömiin.
Ryhäsen mukaan suomalaista taidekenttää leimaa jonkinasteinen Helsinki-keskeisyys.
– Suurin osa näyttelytiloista – kuten museoistakin – on Helsingissä, joten taidekenttä painottuu pääkaupunkiin. Meillä on upeita näyttelytiloja muuallakin Suomessa, mutta ne jäävät usein vähemmälle huomiolle.”
01/06/2024
Mäntän kuvataideviikot avautuvat - tervetuloa!
Mänttä Art Festival is opening, welcome!
09/06/2024
Pari vuotta sitten oli Kuvan Kevään, lopputyönäyttelyn aika (kuva kesäkuulta 2023). Valmistuin nyt kuvataiteen maisteriksi ja kun aloin miettiä taaksepäin opiskeluaikaa, tajusin et ei oo ollut ihan helpoin vaihe opinnoille. Kun tulin valituksi opiskelemaan, siirsin aloitusta vuodella, koska esikoinen syntyi. Aloitin opinnot ja muutama kuukausi sen jälkeen alkoi pandemia. Koulu suljettiin. Siinä välissä myös muutettiin ja rempattiin uusi koti. Muistan, miten muuttoapua ei voinut pyytää, koska silloin oli täysi sulku päällä. Jossain vaiheessa aloin odottaa toista lasta ja jäin uudelleen äitiyslomalle, minkä jälkeen palasin opintoihin, ja samalla tyhjättiin koti putkirempan tieltä. Seurasi muutto väliaikaisasuntoon ja sitten taas takaisin, mikä ei ole pikkujuttu kahden pienen lapsen kanssa. Siinä välissä tehtiin vielä myös pikkasen remppaa. Oheen mahtui toki muita taidehommia siellä täällä, yllättäen hyvin kansainvälisesti juuri koronan aikana.
Koulu tai siis yliopisto, tarjosi paljon ajateltavaa. Sai haastaa sekä omia että vallitsevia käsityksiä taiteesta. Se on hyvä ja siinä riittää pureksittavaa loppuiäksi. Kaiken lopuksi sairastuin, eikä ehkä ihme. Oli tossa aika paljon kaikenlaista - opintojen ohessa. On aika ottaa iisimmin.
t. KuM Roininen
19/05/2023
“Näin nykytaiteilijat näkevät Emil Cedercreutzin – uteliaisuus kohdistuu Emilin elämäntyön erikoisuuksiin. Taiteilija Anne Roinisen käyttämät käsittämättömät materiaalit styroksista cocktailtikkuihin vertautuvat Cedercreutzin esinekokoelmaan, jonka keräily on varmasti vaikuttanut omana aikanaan hassulta.”
Satakunnan kansa kirjoittaa liki surrealistisesta museoelämyksestä. Kohtaaminen-näyttely on esillä 28.5.2023 asti. Se levittäytyy eri puolelle laajaa museota ja sen kokoelmia. Oma suosikkini on Júlia Kovácsin videoperformanssi, jossa hän dippaa päänsä veteen hyisen jään railoon. Se istui erinomaisesti vanhojen veneiden sekaan.
Juttu löytyy täältä.
28/03/2023
”Emil Cedercreutzin museo paikkana ja ympäristönä ovat pitkään kiehtoneet minua. Cedercreutzin keräämä taidekokoelma, Maahengen temppelin kansantieteellinen kokoelma ja taiteilijan oma veistosgalleria sekä tietysti Harjulan taiteilijakoti ovat kaikki tuottaneet minulle jatkuvasti hämmentävän ja jotenkin kutkuttavan uteliaisuuden ja pohdinnan, mistä tässä on kysymys. Cedercreutzin läsnäolo on tuntuvaa ja oleellista monin eri tavoin.”
Näin kuvaa omaa tunnettaan Emil Cedercreutzin elämäntyötä koskien kuvataiteilija Henry Merimaa, jonka kuratoima taidenäyttely Kohtaaminen on parhaillaan avoinna yleisölle Harjavallassa Emil Cedercreutzin museossa. Näyttelyssä kuusi nykytaiteilijaa kohtaa Emil Cedercreutzin – kukin omista lähtökohdistaan ja omien tulkintojensa kautta.
”Cedercreutzin ja nykytaiteilijoiden runsaan sadan vuoden ajallinen etäisyys tuottaa mahdollisesti taiteellista vuoropuhelua ja kohtaamisten inspiraatioina uusia havaintoja”, kuraattori kertoo.
Näyttelyyn osallistuvien kuuden taiteilijan teokset elävät nykypäivässä, mutta yleisö kohtaa ne Emil Cedercreutzin elämäntyön ja museon historiallisessa kontekstissa, jossa Cedercreutz nähdään henkilönä, kuvanveistäjänä, taiteilijana, keräilijänä ja kulttuurivaikuttajana.
Näyttely on taiteellisen tutkimisen tapa, jossa Emil Cedercreutzia tarkastellaan tulkinnallisella otteella. ”Kuitenkaan syntyvien teosten ei ole tarkoitus kuvittaa häntä, vaan löytää eri tasoisten kohtaamisten kautta motiiveja teoksille. Kohtaamisten tavat ovat jokaiselle taiteilijalle ominaisia ja syntyvät omia reittejään”, Merimaa toteaa. Näyttely on esillä 28.5.2023 saakka.
Kuvia ripustuksesta, työskentelyä autotallissa ja selfie, välillä dippaus avannossa Marjaniemessä.
Kuvia ripustuksesta, työskentelyä autotallissa ja selfie, välillä dippaus avannossa Marjaniemessä.
23/03/2023
Päivitin vähän näitä nettisivuja. Kuvia etsiessä vastaan tuli tämä muisto, Hiljaisuus-festivaalin residenssistä Kaukosesta 2018. Kuvassa rakennellaan installaatiota projektiimme Fictionary of Finnish mushrooms. Sitä tehtiin kolmen muusikon, yhden äänisuunnittelijan, kuvittajan ja itseni voimin. Residenssin haku on just aukeamassa!
26/11/2022
Viikko sitten oli Kalasataman valoteos
...josta Yle teki kivan jutun:
https://yle.fi/a/74-20005344
“Kymmenet asunnot puhkesivat väriloistoon Helsingissä – ”Tämä tuntuu lähes taikuudelta”
Valotaide koristi tänä viikonloppuna Helsingissä Kalasataman kaupunginosassa kaksi kerrostaloa. Sähkönkulutus mietitytti tekijöitä, mutta taide oli sähköä tärkeämpää.”
24/11/2021
If I was a band
I would have been touring this Autumn like this.
LUNA Media Art Festival, Leeuwarden NL 30.9.-2.10.2021
GULDSTÜCKE, Gelsenkirchen DE 30.9.-4.10.2021
REFLEKTOR, Vantaa FIN 30.9.-3.10.2021
LOISTAVA PINTA, Orimattila FIN 15.10.-12.12.2021
FLASH3 Light and Death, Suomenlinna FIN 4.11.-14.11.2021
FESTIVAL OF POLITICAL PHOTOGRAPHY, Helsinki FIN 8.10.-6.1.2021
SOUTHBANK CENTER, London UK 4.11.2021-9.1.2022
+ some event in Oodi library from the beginning of December (I don’t know yet much about it :D)
But I’m not a band, I’m an artist on maternity leave, working mainly remotely. Most of this autumn’s events were light art related and many of them have been cancelled at least once or twice due to the reason we all know. This felt like a flood of events, making it look like the pandemic was nearly left behind. I have been showing much more than an average autumn. Luckily, for both me and my baby, this hasn’t been too stresfull time.
12/11/2021
BOOOM! My former webpage was all of sudden gone. That server had been plugged out without a warning.
Here I am, starting to build a new one. Welcome.
PS. It is worth turning 40, when it means getting all these flowers <3
